Uusia sudenpentuja Nummen Samoojiin

Taas on se aika vuodesta, kun olen toimittanut Nummi-Pusulan kouluihin kirjeitä kotiin jaettavaksi. Kirjeessä kerrotaan partiosta yleisesti, sekä ilmoittautumistilaisuuksista, jotka järjestän 29.1.2012 klo 15:00 ja klo 17:00.

Kirjeet jaetaan kouluissa kaikille 1. luokan ja 2. luokan oppilaille. Kirjeitä lähti kaikkiaan jakeluun 150 kpl.

Tänä vuonna on taas pitkästä aikaa sellainen tilanne, että yhtään akelaa ei vielä ole tiedossa uusille sudenpennuille. Viime vuonna oli ennen ilmoittautumistilaisuutta tiedossa 3 akelaa ja ilmoittautumistilaisuuden jälkeen akeloita oli 5.

Kovasti toivon, että uusia akeloita löytyy ilmoittautumistilaisuudesta myös tällä kertaa. 29.1 olen sitten viisaampi tässäkin asiassa.

Silloin tällöin olen pohtinut, että saavatko lapset laadukkaan harrastuksen, kun rekrytoin akeloita lasten vanhemmista, joilla ei ole välttämättä yhtään partiokokemusta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että joskus eivät saa, mutta yleensä kyllä saavat. Ihan kaikista, kun ei ole akelaksi.

Kysehän on meidän aikuisten omasta asenteesta. Haluammeko olla hyviä partiokasvattajia, vai teemmekö hommaa vain vasemmalla kädellä.

Aivan varmasti akelan oma innostus toimintaan näkyy myös lasten innostumisena ja jos akela ei ole innostunut, niin kyllähän toiminta lässähtää ja lapset lopettavat partion.

Omia sudenpentulaumojaan ja laumailtoja sekä retkiä kun miettii, niin ei sitä itsekään ole aina ollut sydämestään 100 % mukana. Joskus on muita murheita tai vaan väsyttää.

Avaimet laadukkaaseen toimintaan mielestäni ovat: toiminnan etukäteis suunnittelu, sellainen akelakaveri, jonka kanssa toimintaa on haska vetää, lasten vanhempien tuki retkillä ja leireillä, kouluttautuminen tehtävään, yhteistyö muiden sudenpentulaumojen ja akeloiden kanssa.

 

Partio, läpeensä uskonnollinen järjestö?

Luin äsken Vauva- lehden keskustelupalstaa. (kaikkea sitä tuleekin luettua) Siellä oli keskustelunaiheena mm. Partio on läpeensä uskonnollinen järjestö.
Minä olen kyllä vahvasti erimieltä! Partiossa on monenlaisia ihmisiä. On uskovaisia ja on vähemmän uskovaisia, on ateisteja, on kaikenlaisiin uskontokuntiin kuuluvia ja niinhän tietysti pitää ollakin maailmanlaajuisessa järjestössä.

Partiossa opetetaan ja opitaan suvaitsevaisuutta ja se on asia jota minä arvostan kovasti. Meidänkin lippukunnassamme on aktiivijohtajien joukossa ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan. Koskaan en ole kysynyt keneltäkään uudelta aikuiselta, että mitenkäs ne uskonasiat? Kuulutko johonkin seurakuntaan? Eihän se minulle kuulu, mihin ihminen uskoo, vai uskooko mihinkään! En minä kysy seksuaalisesta suuntautumisestakaan, koska sekään ei kuulu minulle. Tärkeintähän on kasvattaa lapsista ihmisiä, jotka ovat aktiivisia, pärjäävät elämässä, kunnioittavat toisia ihmisiä ja pärjäävät myös maasto-olosuhteissa.

Jos siitä menee herne nenään tai kakat housuun, että kuulee sanan jeesus, niin sitten ei vaan voi mitään. Täytyy miettiä jotain muita harrastuksia tai jättää kokonaan harrastamatta. Kyllä varmaan ilman harrastuksiakin pärjää.

Ateismista näyttää joillekin ihmisille tulleen uskonto. Asia on minusta kyllä aika hauskaa :)

Minä kuulun evlut seurakuntaan lähinnä siksi, että seurakunnat tekevät lapsityötä, nuorisotyötä ja vanhustyötä ja se on asia, jota minä haluan tukea mm. maksamalla kirkollisveroa. Arvostan erilaisia uskontokuntia myös siitä syystä, että monet rappiolle joutuneet ihmiset ovat sieltä löytäneet uuden suunnan elämälleen.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1542260/ihme_kusetusta_etta_partio_on_muka_uskonnottomille