Uusia sudenpentuja Nummen Samoojiin

Taas on se aika vuodesta, kun olen toimittanut Nummi-Pusulan kouluihin kirjeitä kotiin jaettavaksi. Kirjeessä kerrotaan partiosta yleisesti, sekä ilmoittautumistilaisuuksista, jotka järjestän 29.1.2012 klo 15:00 ja klo 17:00.

Kirjeet jaetaan kouluissa kaikille 1. luokan ja 2. luokan oppilaille. Kirjeitä lähti kaikkiaan jakeluun 150 kpl.

Tänä vuonna on taas pitkästä aikaa sellainen tilanne, että yhtään akelaa ei vielä ole tiedossa uusille sudenpennuille. Viime vuonna oli ennen ilmoittautumistilaisuutta tiedossa 3 akelaa ja ilmoittautumistilaisuuden jälkeen akeloita oli 5.

Kovasti toivon, että uusia akeloita löytyy ilmoittautumistilaisuudesta myös tällä kertaa. 29.1 olen sitten viisaampi tässäkin asiassa.

Silloin tällöin olen pohtinut, että saavatko lapset laadukkaan harrastuksen, kun rekrytoin akeloita lasten vanhemmista, joilla ei ole välttämättä yhtään partiokokemusta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että joskus eivät saa, mutta yleensä kyllä saavat. Ihan kaikista, kun ei ole akelaksi.

Kysehän on meidän aikuisten omasta asenteesta. Haluammeko olla hyviä partiokasvattajia, vai teemmekö hommaa vain vasemmalla kädellä.

Aivan varmasti akelan oma innostus toimintaan näkyy myös lasten innostumisena ja jos akela ei ole innostunut, niin kyllähän toiminta lässähtää ja lapset lopettavat partion.

Omia sudenpentulaumojaan ja laumailtoja sekä retkiä kun miettii, niin ei sitä itsekään ole aina ollut sydämestään 100 % mukana. Joskus on muita murheita tai vaan väsyttää.

Avaimet laadukkaaseen toimintaan mielestäni ovat: toiminnan etukäteis suunnittelu, sellainen akelakaveri, jonka kanssa toimintaa on haska vetää, lasten vanhempien tuki retkillä ja leireillä, kouluttautuminen tehtävään, yhteistyö muiden sudenpentulaumojen ja akeloiden kanssa.

 

Partio, läpeensä uskonnollinen järjestö?

Luin äsken Vauva- lehden keskustelupalstaa. (kaikkea sitä tuleekin luettua) Siellä oli keskustelunaiheena mm. Partio on läpeensä uskonnollinen järjestö.
Minä olen kyllä vahvasti erimieltä! Partiossa on monenlaisia ihmisiä. On uskovaisia ja on vähemmän uskovaisia, on ateisteja, on kaikenlaisiin uskontokuntiin kuuluvia ja niinhän tietysti pitää ollakin maailmanlaajuisessa järjestössä.

Partiossa opetetaan ja opitaan suvaitsevaisuutta ja se on asia jota minä arvostan kovasti. Meidänkin lippukunnassamme on aktiivijohtajien joukossa ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan. Koskaan en ole kysynyt keneltäkään uudelta aikuiselta, että mitenkäs ne uskonasiat? Kuulutko johonkin seurakuntaan? Eihän se minulle kuulu, mihin ihminen uskoo, vai uskooko mihinkään! En minä kysy seksuaalisesta suuntautumisestakaan, koska sekään ei kuulu minulle. Tärkeintähän on kasvattaa lapsista ihmisiä, jotka ovat aktiivisia, pärjäävät elämässä, kunnioittavat toisia ihmisiä ja pärjäävät myös maasto-olosuhteissa.

Jos siitä menee herne nenään tai kakat housuun, että kuulee sanan jeesus, niin sitten ei vaan voi mitään. Täytyy miettiä jotain muita harrastuksia tai jättää kokonaan harrastamatta. Kyllä varmaan ilman harrastuksiakin pärjää.

Ateismista näyttää joillekin ihmisille tulleen uskonto. Asia on minusta kyllä aika hauskaa :)

Minä kuulun evlut seurakuntaan lähinnä siksi, että seurakunnat tekevät lapsityötä, nuorisotyötä ja vanhustyötä ja se on asia, jota minä haluan tukea mm. maksamalla kirkollisveroa. Arvostan erilaisia uskontokuntia myös siitä syystä, että monet rappiolle joutuneet ihmiset ovat sieltä löytäneet uuden suunnan elämälleen.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1542260/ihme_kusetusta_etta_partio_on_muka_uskonnottomille

Arvostuksesta ja sitoutumisesta

Sellainen työ jota arvostetaan tuntuu mielekkäämmältä ja myös kevyemmältä, vaikka olisikin raskasta ja aikaa vievää. Myös ihan pienet tehtävät tuntuvat mielekkäämmiltä, jos niitä arvostetaan. 

Aikuisena partioon tulleet ovat yleensä akelan tai sammon tehtävissä. Etenkin akelan tehtäviin tullaan usein siksi, että mahdollistetaan oman lapsen partioharrastus. Näinhän se minäkin partion aloitin. Entäpä, jos oma lapsi ei haluakaan jatkaa partiossa? Tällaisessa tilanteessa aikuisen sitoutuminen tehtävään on varmasti koetuksella. Arvostetaanko aikuisen työtä ja antaako se jotain myös aikuiselle itselleen. Mikäli arvostusta ja tukea ei tule omalta lippukunnalta ja myös sudenpentujen vanhemmilta, niin hyvin alkanut partiotaival voi loppua lyhyeen. 

Entäs sitten, kun sudenpentuvaihe 2,5 vuotta on ohitse. Muuttuko sudenpentulaumaa vetänyt aikuinen tarpeettomaksi? Olen hämmästyneenä kuunnellut muutaman kerran, kun tällaiseen tilanteeseen joutuneet aikuiset ovat kertoneet, että he ovat tuleet lippukunnalle tarpeettomiksi. 

Tässä vaiheessa olisi syytä miettiä vaikkapa sen aikuisvartion perustamista. Jos lippukunnassa on aikuisia, joilla ei ole juuri tällä hetkellä mitään pestiä, niin kyllä heidät kannattaa pitää toiminnassa mukana, koska leireillä heitä ainakin tarvitaan. Tällaisista aikuisista voisi kouluttaa vaikkapa tarpojaluotseja.

Kun aloitin partiossa, niin siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtämään partion johtamisjärjestelmää huomasin, että vartionjohtajan tehtävä on todella vaativa tehtävä ja vaatii todellista johtajuutta. Teini-ikäisethän testaavat jokaisessa tapaamisessa, että kukas se tätä toimintaa johtaakaan! Edelleen olen samaa mieltä, että samoajat, jotka vetävät tarpojavartiota tekevät todella vaativaa johtajan työtä. Arvostan teitä suuresti! 

Vaikka samoaja olisi hyvin taitava johtaja, niin ihan varmasti hän tarvitsee luotsin tuekseen. Ongelmatilanteita tulee varmasti ja ainakin toiminnan suunnittelussa tuki on paikallaan. Luotsin tulisi olla myös sitoutunut tehtäväänsä, koska ryhmää johtava samoaja voi vaihtua välillä.

Muistetaan arvostaa muitten tekemää työtä ja myös sitä omaa työtä.

Mikä ihmeen vapari

Vapari on aikuinen vapaaehtoistyöntekijä, joka ei ole liittynyt partioon. Tällaisia aikuisia on Nummen Samoojienkin toiminnassa mukana vaikka kuinka monta ja sellainenhan minäkin olin joskus vuonna 2000. http://vapari.partio.fi/index.html

Vapari on isä tai äiti, joka lähtee retkelle mukaan katsomaan lasten perään, tekemään ruokaa, tiskaamaan, tekemään polttopuita, opettamaan jonkin taidon, jonka osaa opettaa. Kynnys vapariksi ryhtymiseen pitäisi olla mahdollisimman pieni. Minä rohkaisen kaikkia aikuisia tulemaan mukaan retkille tai kesäleireille, koska siellä niitä apulaisia eniten tarvitaan. 

Huima 2012 kesäleiri on sellainen leiri, että sinne pääsee mukaan, myös vaparina. Se on erinomaisen hyvä tilaisuus tulla kokeilemaan, millaista se partio on tänä päivänä ja millaisia ihmisiä siellä partiossa on. Lisätietoja löytyy täältä: http://www.huima2012.fi/huima-2012/vanhemmille/

Itsenäisyyspäivän juhla

Eilen vietimme perinteistä Nummen Samoojien itsenäisyyspäivän juhlaa. Juhla on samalla joulujuhla sekä lupauksenantotilaisuus. Juhla alkoi Pusulan Ahjolan pihalta, josta lähdimme kynttilä/soihtukulkueena marssimaan kohti Pusulan sankarihautoja. Sankarihaudoilla laskimme kynttilät haudoille ja lippukunnanjohtajamme Niko Mikkola piti lyhyen puheen. Haudoilta siirryimme kirkkoon, jossa uudet seikkailijat ja uudet samojat antoivat partiolupauksen.

Seuraavaksi palkittiin ansioituneita partiojohtajia. Kolme nuorta johtajaa pakittiin Louhisudensoljella ja yksi aikuinen johtaja Anni Collanin soljella.

Kirkosta siirryttiin seurakuntatalolle, jossa vietettiin joulujuhlaa hyvän tarjoilun ja hauskan ohjelman parissa.


Soihtukulkueesta vastasi aikuinen, lupauksenantotilaisuudesta vastasi aikuinen, joulujuhlan tarjoilusta vastasi aikuinen, tarjottavien leipomiseen olivat osallistuneet aikuinen ja samoajaryhmä. Ohjelmasta vastasi samoajaryhmä.

Aikuiset olivat tukemassa nuoria johtajia ohjelman toteuttamisessa ja juuri näin sen pitääkin mennä. Meillä oli todella hauska juhla!

Kuva vuoden 2009 joulujuhlasta, koska tällä kertaa jätin kameran kotiin!

Partiokoulutusta tarjolla

Aikuisellehan on tarjolla monenlaisia tehtäviä lippukunnassa: akela, sampo, luotsi, partiojohtaja, ikäkausivastaava, lippukunnanjohtaja. Tehtäviin kannattaa kouluttautua, koska silloin pärjää tehtävässään paremmin ja toiminnasta tulee laadukkaampaa.

Mikäli sinä tukeva aikuinen haluat koulutusta tehtävääsi, niin sitähän on tarjolla! Koulutusta järjestävät partiopiirit esim. Uudenmaan partiopiiri 
http://uusimaa.partio.fi/tiedostot/doc_download/222-palveluesite-kevaet-2012/itemid-102 
ja Suomen partiolaiset http://www.partio.fi/Suomeksi/Aikuiset/Koulutus.iw3 ja tietysti lippukunnat esim. tervetuloa partioon koulutusta.

Oma lippukuntani Nummen Samoojat järjestää ensiapukurssin EA1 tai EA2 joka vuosi, koska ensiaputaidot ovat tarpeellisia jokaisella partiolaisella.

Kouluttautuminenhan kannattaa aina. Vaikka varsinaisesta koulutuksesta ei jäisi mitään päähän, niin aina koulutuksessa tapaa hyviä tyyppejä, joiden kanssa keskusteluista saa uutta voimaa harrastukseen.

Partiokoulutus ei ole pelkkää luokassa istumista!

Antakaapa palautetta

Nyt kun blogi on jo muutaman päivän vanha, niin olisi tietysti mukava saada vähän palautettakin. Millaisia asioita te muut tukevat aikuiset haluaisitte tällä blogilla käsiteltävän tai millaista materiaalia te haluaisitte täältä blogien linkeistä löytyvän? Minulla on vaikka millaista partioaiheista materiaalia tietokoneellani ja aika paljon siitä löytyy netistäkin. Nyt siis antamaan palautetta.

Partioystävät

Onhan minulla ollut aina ystäviä ja on edelleenkin sellaisia ystäviä, jotka eivät harrasta partiota. Partioharrastuksen ansiosta minulla kuitenkin on paljon ystäviä ja niitä on ympäri Suomea. Tunnen myös paljon partiolaisia, joilla niitä ystäviä on ympäri maailmaa. Kiitos teille ystäväni! 

Kilke leiriltä sain monta uutta ystävää!

Aikuisvartio

Tein tänään uuden sivun: Aikuisvartio. Aikuisillehan ei ole omaa partio-ohjelmaa, koska partio on kasvatusjärjestelmä 7 - 22 vuotiaille ja aikuiset ovat toimintaa tukevia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö aikuiset tarvitsisi myös itselleen tukea. Kyllähän partioaikuiset saavat tukea erilaisesta tukimateriaalista, mutta kyllä se tärkein tuki on se toinen aikuinen. 

Muutaman kerran olen kuullut kysymyksen: "Mitä te aikuiset saatte tästä partioharrastuksesta?" Tähän ei tietenkään ole yhtä ainoata vastausta.

Minä saan elämääni sisältöä. Kyllähän työ antaa sisältöä. Vaimo, perhe sekä sukulaiset ovat tietysti tärkeitä ja heidän kanssaan vietetty aika. Mutta näiden lisäksi useimmilla ihmisillä on myös harrastuksia. Minulla se harrastus on partio. Olen lapsesta saakka viettänyt aikaa metsässä ja luonnossa ja se nyt on vaan sellainen asia, johon en varmasti ikinä kyllästy. Eikä lasten kanssa puuhailukaan ole koskaan ollut vastenmielistä. Ensimmäisen palkkani olen saanut lastenhoidosta, muistaakseni olin jotain 12 vuotias tehdessäni ensimmäiset keikat lastenhoitajana. Partion lisäksi tulee harrastettua puutarhanhoitoa, sienestystä, kuntoliikuntaa (jouksu, kävely, uinti, kuntosali) ja vaeltamista esim. Lapissa. 


Yhtään vähäpätöinen asia ei ole se, että haluan olla tekemässä hyvää. Olen ollut perustamassa koululaisten iltapäiväkerhoa ja pyöritinkin sitä toimintaa muutaman vuoden. Kunnallispolitiikassa olin mukana 12 vuotta. Seurakuntaneuvostossa olin 4 vuotta. Mihinkään järjestötoimintaa minulla ei ole minkäänlaista hinkua siksi, että saisin istua palavereissa, vaan siksi, että haluan olla tekemässä hyvää!  

Ystäväni Niko kommentoi: rennosti tosissaan, vai tosissaan rennosti. Vastaus on rennosti tosissaan. Tämän blogin tarkoitus on antaa tukimateriaalia toisille tukeville aikuisille, koska me aikuisetkin tarvitsemme tukea.

Partiosta saan voimia ja sisältöä elämääni. Kun lähden partiokoukseen tai retkelle, niin varmaa on että työasiat pyyhkiytyvät mielestä. Partio tekee myös minulle hyvää. Kun olen partiossa, niin en ole pahanteossa :) 

Onko partio vakavasti otettava harrastus?

Mitä tahansa voi harrastaa rennosti tai sitten vakavasti.

Urheilu ei ole koskaan kiinnostanut minua harrastuksena, koska aina löytyy  niitä, jotka tekevät harrastuksesta ainakin minulle vaikeaa. "et ota tätä hommaa vakavasti", "et osaa sääntöjä ", "miten voitkin olla noin kömpelö", "ethän sinä jaksa", "et sinä enää kehity", "et pääse joukkueeseen"... 

Minulla on siis vähän traumaattinen suhde urheiluun. 
Suhde ei ole kuitenkaan traumaattinen liikuntaan. Partiossa saa kyllä monipuolista liikuntaakin, kun vaan järjestää näitä liikunnallisia juttuja. Me aikuisethan niitä liikunnallisiakin juttuja voidaan järjestää.


Jos ollaan jossain projektissa mukana, niin sitten siihen projektissa olevaan tehtävään on tietysti suhtauduttava vakavasti ja hoidettava tehtävänsä kunnolla.

Muuten partio on siinä mielessä mukava harrastus, että aikuistakin saa lapsettaa vaikka kuinka paljon. Itselleen jos osaa nauraa, niin sitä saa tehdä aika usein. Partio on siis vastavoima vakavamieliselle aikuisuudelle.

Tehdessäni Ko-Gi kehittämistehtävääni, jouduin pohdiskelemaan paljon suhdettani partioon, suhdettani lippukuntaani ja suhdettani partiossa toimiviin muihin aikuisiin. Lopputulos minulla oli se, että parhaiten tulen toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ottavat myös partioharrastuksen rennosti.

Minusta partio sopii parhaiten rennoille tyypeille!