Leirit

Tällä sivulle kerron leireistä, joilla olen ollut ja mitä olen niillä tehnyt.

Ensimmäinen partioleirini oli vuonna 2001. Karjalohjan Pappilanniemessä pidetty Haltijan aarre niminen leiri. Leirillä oli 42 sudenpentua ja 16 aikuista. 


Tämä lapsi/aikuissuhde oli yksi syy, joka ilman muuta vaikutti siihen että partiohaarastus sai hyvän startin. Jos se leiri olisi ollut yhtä helvettiä, niin en varmaan kirjoittaisi tätä blogia tällä hetkellä! 


Minä olin tällä ensimmäisellä leirillä leirilaumanjohtaja ja tässä leililaumassa oli muistaakseni 6 poikaa, jotka olivat kaikki siirtymässä vartioon eli olivat nykyisen ohjelman mukaan seikkailijaikäisiä. 

Niinhän siinä kävi, että nämä pojat opettivat ennemminkin minua, enkä minä heitä. Tämä onkin mielestäni tärkeää kaikilla uusilla partioon mukaan tulevilla aikuisilla. Sen verran pitää nöyryyttä löytyä, että pystyy ottamaan neuvoja nuorilta. Jos ei siihen pysty, niin ehkä kannattaa hommata toinen harrastus.
 

Tällä ensimmäisellä leirilläni vietin illat ja yöt tutkien mm. partiolupausta ja partioihanteita. Partiolupaus oli alkanut kiinnostamaan ja halusin selvittää asian: mitä minä lupaan, jos annan partiolupauksen.
 

Kun olin asiat selvittänyt, niin totesin että eihän tässä mitään mahdotonta luvata, joten annoin partiolupauksen muistaakseni heinäkuun viimeisenä päivänä leirin iltanuotiotilaisuudessa. Meitä oli muuten 6 aikuista yhtä aikaa antamassa partiolupausta! Suosittelen leirilaumanjohtajan hommaa kaikille aloittaville aikuisille.

Toinen partioleirini oli vuonna 2002 järjestetty sudenpentujen talvileiri. Leirin nimi ei tule mieleen, mutta sen muistan, että toimin leirillä kokkina Lindholmin Sannan kanssa ja se oli ensimmäinen kerta, kun olin muonittamassa leiriä. Kaikki leiriläiset jäivät henkiin ja muonittajakokemus oli mukava, joten jatkoa seurasi pian. 


Kolmas partioleirini oli kesällä 2002 järjestetty Hobitti 2002 leiri. Leiri oli lippukuntaleiri ja osallistujia oli 164! Ja minä vastasin tämän leirin muonituksesta. Eihän siitä olisi tullut yhtään mitään ilman Suvi Koiviston antamaa muonittajakoulutusta. Muonitusta ja koko leiriä suunniteltiin monta kuukautta. Oli se aikamoinen projekti, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Erityisesti leiriltä jäi mieleeni vatsatautiepidemia, joka johtui siitä, että yksi leirin aikuisista tuli leirille vatsatautia sairastavana. Tiskivesien kautta pöpö pääsi leviämään leirillä niin että muutama leiriläinen oli joka päivä ripulissa tai oksenteli. Joka päivä mietittiin, että pitääkö leiri keskeyttää. Koska tapauksia oli vain muutama päivässä, niin ei se ruokamyrkytys voinut olla. Itsekin sairastuin siihen vatsatautiin ja niin minä sitten makasin kalliolla keittiön vieressä ja huutelin ohjeita keittiöväelle.