torstai 15. joulukuuta 2011

Arvostuksesta ja sitoutumisesta

Sellainen työ jota arvostetaan tuntuu mielekkäämmältä ja myös kevyemmältä, vaikka olisikin raskasta ja aikaa vievää. Myös ihan pienet tehtävät tuntuvat mielekkäämmiltä, jos niitä arvostetaan. 

Aikuisena partioon tulleet ovat yleensä akelan tai sammon tehtävissä. Etenkin akelan tehtäviin tullaan usein siksi, että mahdollistetaan oman lapsen partioharrastus. Näinhän se minäkin partion aloitin. Entäpä, jos oma lapsi ei haluakaan jatkaa partiossa? Tällaisessa tilanteessa aikuisen sitoutuminen tehtävään on varmasti koetuksella. Arvostetaanko aikuisen työtä ja antaako se jotain myös aikuiselle itselleen. Mikäli arvostusta ja tukea ei tule omalta lippukunnalta ja myös sudenpentujen vanhemmilta, niin hyvin alkanut partiotaival voi loppua lyhyeen. 

Entäs sitten, kun sudenpentuvaihe 2,5 vuotta on ohitse. Muuttuko sudenpentulaumaa vetänyt aikuinen tarpeettomaksi? Olen hämmästyneenä kuunnellut muutaman kerran, kun tällaiseen tilanteeseen joutuneet aikuiset ovat kertoneet, että he ovat tuleet lippukunnalle tarpeettomiksi. 

Tässä vaiheessa olisi syytä miettiä vaikkapa sen aikuisvartion perustamista. Jos lippukunnassa on aikuisia, joilla ei ole juuri tällä hetkellä mitään pestiä, niin kyllä heidät kannattaa pitää toiminnassa mukana, koska leireillä heitä ainakin tarvitaan. Tällaisista aikuisista voisi kouluttaa vaikkapa tarpojaluotseja.

Kun aloitin partiossa, niin siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtämään partion johtamisjärjestelmää huomasin, että vartionjohtajan tehtävä on todella vaativa tehtävä ja vaatii todellista johtajuutta. Teini-ikäisethän testaavat jokaisessa tapaamisessa, että kukas se tätä toimintaa johtaakaan! Edelleen olen samaa mieltä, että samoajat, jotka vetävät tarpojavartiota tekevät todella vaativaa johtajan työtä. Arvostan teitä suuresti! 

Vaikka samoaja olisi hyvin taitava johtaja, niin ihan varmasti hän tarvitsee luotsin tuekseen. Ongelmatilanteita tulee varmasti ja ainakin toiminnan suunnittelussa tuki on paikallaan. Luotsin tulisi olla myös sitoutunut tehtäväänsä, koska ryhmää johtava samoaja voi vaihtua välillä.

Muistetaan arvostaa muitten tekemää työtä ja myös sitä omaa työtä.

2 kommenttia:

  1. Puhut asiaa! Mutta...;) (aina on mutta) Itse "menetin" loistavan akelan, aikuisena mukaan tulleen, juuri. Hän veti 4 vuotta sudenpentulaumaa lippukunnassamme, 2 vuotta yli oman lapsen sudenpentuajan, vuoden sen jälkeenkin kun lapsi oli päättänyt jättää harrastuksen. Lopettamisen syy: hän ei "tuntenut" partiolaisuutta. Omien sanojensa mukaan hän ei ymmärtänyt partioaatetta, ihanteet oli sanojen helinää. Koska hän ei innostunut piirin tarjoamista koulutuksista ja kulki tapahtumissa, vain koska tarvitsin hänen apuaan: en keksinyt mitään tapaa, millä sytyttää partiolainen loistavassa partiolaisessa.

    Miksi partioaate/-ihanteet/partiolaisuus koetaan niin vaikeana?

    VastaaPoista
  2. En minä ainakaan partion aatemaailmaa koe mitenkään vaikeina, vai onko oman elämän hallinta, kyky toimia ryhmässä tai isommassa organisaatiossa, erilaisuuden kokeminen rikkautena ja positiivinen luontosuhde vaikeita asioita?

    Minulla on eräs kaveri, jonka lapsi ei voi tulla partioon, koska siellä sanotaan joskus Jeesus.

    Partio ei millään voi olla kaikkien harrastus, mutta ei tämä partion aatemaailma mikään mahdoton este partioharrastukselle ole.

    VastaaPoista